Kun opimme kielen, opimme myös sen kieliopin.
Kun lapset oppivat äidinkielensä, se tapahtuu automaattisesti.
He eivät huomaa, että heidän aivonsa oppivat erilaisia sääntöjä.
Siitä huolimatta he oppivat äidinkielensä oikein alusta asti.
Koska on paljon erilaisia kieliä, on myös monia kielioppijärjestelmiä.
Mutta onko olemassa universaalia kielioppia?
Tiedemiehet ovat tutkineet tätä kauan.
Uudet tutkimukset voivat antaa vastauksen.
Aivotutkijat ovat nimittäin tehneet mielenkiintoisen löydön.
He laittoivat koehenkilöt opiskelemaan kielioppisääntöjä.
Koehenkilöt olivat kielikoulun oppilaita.
He opiskelivat japania tai italiaa.
Puolet kielioppisäännöistä oli täysin keksittyjä.
Koehenkilöt eivät kuitenkaan tienneet siitä.
Opiskelijoille annettiin opiskelun jälkeen lauseita.
Heidän piti arvioida, olivatko lauseet oikein.
Samaan aikaan kun he käsittelivät lauseita, heidän aivojaan analysoitiin.
Toisin sanoen tutkijat mittasivat aivojen aktiivisuutta.
Tällä tavoin he saattoivat tutkia, miten aivot reagoivat lauseisiin.
Näyttää siltä, että aivomme tunnistavat kieliopin!
Puhetta muodostettaessa tietyt aivojen alueet ovat aktiivisia.
Brocan alue on yksi niistä.
Se on isoaivojen vasemmassa aivolohkossa.
Kun opiskelijoilla oli edessään aitoja kielioppisääntöjä, se oli hyvin aktiivinen.
Kun he taas katsoivat keksittyjä sääntöjä, aktiivisuus pieneni merkittävästi.
Voi siis olla, että kaikilla kielioppijärjestelmillä on sama perusta.
Silloin ne kaikki noudattaisivat samoja periaatteita.
Ja nämä periaatteet olisivat meissä synnynnäisiä…